Hipan hakukuviot

Pakko myöntää, että tänä syksynä oman metsästysseuran mailla kanalintukannat ovat melko alamaissa. Maanantaina Rosinkan kanssa reilun kolmen tunnin lenkki, jonka aikana yksi hirvenkarkotus, yksi pyynpyrähdys ja (sentään) yksi teerihaukku. Arka lintu, mutta Rasa teki hyvää työtä ja toisella uusintahaukulla pääsin jo lähelle. En kuitenkaan ihan ampumahollille, mutta näin sentään oksan heilahduksen, kun teeri lähti. Kolmatta uusintahaukkua ei enää tullut. Illalla kuulin, että sama lintu oli ennen Rasan kohtaamistaan ollut joen toisella puolella toisen pystykorvan haukussa...

Tiistaina viimeinen metsästyspäivä ja Hipan kanssa samoihin maisemiin. Hippa punainen, minä sininen, yhteinen lähtöpiste vihreä. Haku oli Hipaksi vaatimatonta. Jokivarressa lyhyt haukku ja kiivasta sahraamista rantaa edes takaisin. Garminin mukaan Hippa yritti jopa yli, muttei sitten kuitenkaan. Hippa ei ole mikään uimamaisteri.

Seuraavat kaksi haukahdusta kuuluivat metsäautotien varresta ja sen jälkeen Hippaa vietiin. Mikä lienee ollut, kun ajoi (?) ihan mykkänä. Jänikselle on ainakin aikaisemmin tullut ihan kiitettävästi ääntä. Kun etäisyyttä alkoi olla 1,5 kilometriä, oli pakko lähteä kiertämään autolla vastaan sen varalta, että kulku olisi jatkunut pikitielle asti. Kummat koukerot teki, oli jo palaamassa omia jälkiään, mutta sitten kuitenkin suuntasi vielä pohjoiseen. Niin, ja autolle kiiruhtaessani karkotin metson puusta - suunnilleen niillä paikkein, mistä oli kuulunut kaksi haukahdusta. Että sellainen jahtikauden päätös meillä :)

p.s. Garmin-kapulaan jäi virta päälle ja niinpä kartalla näkyy myös ajoreitti Hipan löytöpaikalta kotiin asti.